Saadakseen ihmiset käyttämään näitä vaatteita ja lähtemään kaduille he kohtaavat myös joitain haasteita, kuten näiden vaatteiden voimakkaan hajun, joka johtuu jatkuvasta bakteerien kasvusta. Tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan lisätutkimuksia.
Brittiläiset muotisuunnittelijat tekivät yhteistyötä kuitututkijoiden kanssa kehittääkseen kevyen vaatetuksen, joka muistuttaa sekä nahkaa että tekstiilejä. Tämäntyyppisissä vaatteissa käytetystä kankaasta on valmistettu paitoja, takkeja, naisten vaatteita ja jopa kenkiä. Britit kutsuvat sitä "teepaidiksi". Syynä on, että se on valmistettu teestä, brittien rakastamasta juomasta.
Tiedemiehet ovat aina olleet sitoutuneita muodin kehittämiseen ja muotoiluun. Yhteistyössä Iso-Britannian Central Saint Martin School of Art and Designin kanssa he ovat kehittäneet uudentyyppisen kankaan nimeltä tea shirts, jolla uskotaan olevan vahvaa käytännöllisyyttä. Sitä voidaan myös työstää, värjätä, sulattaa ja generoida uusiksi ja erilaisiksi vaatteiksi, mikä on teepaitojen viehätysvoima. He ovat vakuuttuneita siitä, että tästä innovatiivisesta ja kestävästä kankaasta tulee yhä tärkeämpi tekstiiliteollisuuden kehityssuunta. Ja perinteisiä raaka-aineita, kuten puuvillaa, villaa ja nahkaa, rajoitetaan yhä enemmän.
Heidän kehittämänsä teepaidat valmistetaan erityisesti sekoittamalla ja prosessoimalla jätevettä, sokeria ja muita ravintoaineita. Vihreän teen seos voi stimuloida Acetobacter-sukuun kuuluvien bakteerien kasvua selluloosafilamenttien tuottamiseksi. Kahden viikon käytön jälkeen vaatteet muuttuvat yhä tukevammiksi selluloosan vaikutuksesta. Tänä aikana he lisäsivät myös suuren määrän bakteeripaakkuja selluloosateemehuun, jolloin se tarttui vaatteiden pintaan. Kuivumisen jälkeen teepaidan vaatteet muuttuvat läpinäkyviksi, samanlaisiksi kuin läpinäkyvät ruohopaperit.
Projektin kehitti professori Su Zhanli Lontoon Royal Collegen tekstiiliosastolta, joka työskenteli tiiviisti brittiläisen Central Saint Martin Institute of Art and Designin suunnittelijoiden kanssa. Professori Paul Freeman, Royal College Londonin molekyylibiologi, sanoi: "Bakteerit kasvattavat luonnostaan selluloosakuituja, jotka yhdistyvät lohkoiksi ja muuttuvat kankaiksi. Bakteerilohkot aiheuttavat tietysti usein epätasaisuuksia kankaiden pinnalla." Siksi tutkijat voivat keksiä tapoja tehdä siitä tukeva, kestävä ja sileä pinta. Tällaiset vaatteet ovat kuivuessaan yhtä vahvoja kuin nahka, eikä niitä voi edes repiä käsin rikkoakseen.
Su Zhanli tapasi biologin useita vuosia sitten, ja he saivat tämän idean tahattomasti keskustelunsa aikana. Hän uskoo, että mikro-organismit voivat kierrättää selluloosaa ja muuttaa siitä tekstiilien kaltaisia materiaaleja. Tästä hän pohti myös, kuinka hävittää jätteet nykypäivän yhä tärkeämmällä kestävän kehityksen aikakaudella, jossa muodikkaat vaatteet heitetään pois käyttämisen jälkeen?
Myöhemmin hän löysi professori Freemanin ja professori Alexanderin, materiaalitieteen asiantuntijoita Royal Collegesta. Sattumalta he tutkivat myös biosynteettisiä tekniikoita. Eli selluloosasta tehdään bakteerilevyjä ja muutetaan kankaaksi. Heti kun Su Zhanli ehdotti omaa konseptiaan, se herätti heti kahden tiedemiehen huomion. Freeman väitti, että Su Zhanli oli tuonut heille tilaa mielikuvitukselle, ja kaksi tiedemiestä olivat antaneet hänelle huimat siivet. Su Zhanlin käyttämät materiaalit olivat myös uskomattomia, täysin erilaisia kuin alkuperäiset mikrobiset selluloosamateriaalit. Tätä tarkoitusta varten he perustivat tämän projektin sattumalta yhdessä ja löysivät sitten tapoja parantaa sen uusia ominaisuuksia.
Nykyään ihmisillä on edelleen haasteita saada heidät pukeutumaan näihin vaatteisiin ja lähtemään kaduille, kuten näiden vaatteiden voimakas haju bakteerien jatkuvasta kasvusta. Tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Suuren mittakaavan tuotannon toteuttamiseksi on tietysti asetettava standardit.